Autolla ajaessa tuli ahaa-elämys. Jotenkin palaset loksahteli kohdilleen. Vissiinkin noi auraamattomat tiet täristi päätä, ja palikat löyti oikeat kolonsa. En vain itse ole tottunut uuteen järjestykseen. Olo on kyllä aika hieno. Jokin koko elämän kaivertanut asia on siirtymässä sivuun.
Repäisin asian nopeesti ajaessa kännyllä tähän blogiin luonnokseksi, siis muistiin, jotta en unohtaisi. Tässä se on, nuolet merkitsee seuraamusta. (Tämän jutun ymmärtäminen vaatii ehkä pohjaksi viimeisen kuukauden ajan postaukset.)
Jokin vanhemmista johtuva asia, pelko, tjs lapsuudesta?
tai vaan voimakas seksuaalisuus, libido --> Kummallinen hyväksymätön seksuaalisuus --> olen erilainen --> olen opetellut olemaan normaali enkä paljasta halujani -> tunnen huonoksi itseni, riittämättömäksi seksissä --> lopunperin olen itselleni riittämätön, kai. -- erottelen siksi seksin tunneseksiin ja panemiseen.
Pieni bipolaarisuus, ravintolakäyttäytymisen, kaipaaminen nuorena?? Jotain on piilossa, "tirkistely"
Nereidi saattaa olla oikeassa siinä, että kaikki seksi liittyy rakkauteen. Mutta mikä on rakkauden janon määrä?
Tälläinen oli muistiinpano.
Yhteys kaksisuuntaiseen mielialaan:
Olen hieman maanis-depressiivinen, siis kaksisuuntainen, tai nykyisin bipo, eli bipolaarinen mielenhäiriö (miksi tuota termitystä pitää muuttaa joka 5:s vuosi?) Lievästi vain, diagnoosia ei ole, mutta tunnistan itsessäni hyvin nuo asiat.
Bipolla on yleensä voimakkaampi libido, kuin normaaleilla. Itseasiassa tutkailin asiaa, ja monet voimakkaat seksuaalisuudet, masennukset, jne tuntuu liittyvän fronttaalilohkoon aivoissa. Saattaa olla yksi syy aavistuksen voimakkaampaan seksuaalisuuteen jo lapsena, josta on tullut minulle "en ole normaali" olo. Vanhempani ei olleet mitenkään uskovaisia, tjs rajoittuneita, eikä ongelmaa tule sieltä mielestäni. Syy-yhteys olisi selkeä: Voimakas seksuaalisuus ja hyvät miehet ei pane -ristiriita on saanut aikaan mustan aukon mieleeni.
Äitini epäluotettavuus:
Niin, onko se tuonut bipolaarisuuden vai muuten vaan lisännyt seksuaalisuutta. (tutkimuksen mukaan pelkoa ja yksinäisyyttä kokeneet lapset saattavat olla aikuisena yliseksuaalisia) Kuitenkin olen aavistuksen sitä mieltä, että olen läheisyyden puutteessa jossain määrin kanavoinut kaipuutani seksuaalisuuteenikin.
Se, että jaottelen seksuaalisuuteni kahteen osaan: Tunteellinen seksuaalisuus ja paneminen. Siis rakastelu ja naiminen. Varmaankin on niin, että tuo naiminen -osio seksuaalisuudessani on juuri sitä, mihin ei ole voinut muodostua tunteita. Siksi, koska se on ollut kiellettyä, en ole hyväksynyt sitä itsessäni ollenkaan. Ja tämän takia olen tuntenut itseni huonoksi, tai olen tarvinnut poikkeuksellisen paljon vahvistusta seksuaaliseen kelpaavuuteeni. On ollut vaan selainen aavistus, että muut panee ja rakastaa samaan aikaan.
Muistan nuorempana ravintolareissuja. Oli vallan ihanaa, kun joku nainen joskus antoi huomiota. Olin kateellinen tyypeille, joila kävi "flaksi". Ihmettelin, että miten nuo sai naisen mukaan, ehdottelemalla aika suoraankin asioita. Eihän niin tule toimia.. Vittu, olenpa ollut varmaan naisten mielestä aika antiseksuaalinen olento..Kuitenkin samalla "rakkauden jano" on ollut valtava. Kelpaanko minä, kelpaanko minä, olenko parempi kuin muut?
Sitten se, että olen aika paljon lukenut netistä kaikenlaista ihmeellistä paskaa. Kuten: Irstain panosi, kiimaisin yösi, jne. Varsinkin naisten kirjoittamina nämä ovat olleet mielenkiintoisia. Eräänlaista tirkistelyä panemisesta siis.
Sitten vielä tämäkin, joka on tukenut vinoa ajatteluani: Älykkäänä ja hyvin tunteita aistivana ihmisenä olen huomannut, että ihmiset valehtelee aika paljon varsinkin seksiin liittyvissä asioissa. Osa tietämättään, koska ei tunne itseään, ja osa tietoisesti.
No, nyt mieli on jännän levollinen. Kevyt. Jokin taakka putosi pois, joka on ollut niin helevetin pitkään, että en edes muista.
Kimppaseksiasia, tai fantasiamme josta tämä kaikki vatvominen alkoi kuukausi sitten, tuntuu nyt etäiseltä. Ajatus on edelleen kiihottava, mutta ei enään niin paljoa, kuin aikaisemmin. Tilalle on tullut paljon rakkaudellista seksualisuutta. Haluan rakastella Nereidin kanssa, haluan kokea taas sen taivaallisen yhteensulautuvuuden euforian, jonka vain me saamme aikaan yhdessä. Kyseessä ei ole maailman isoin orgasmi, tai maratoonimaisin pano, vaan se tunne läheisyydestä, joka sekoittuu seksuaalisuuden hurmioon. Siitä tulee rakastelua, joka sisään mahtuu suudelmia, kosketuksia, katseita, orgasmeja.. mutta myös panemista, silmitöntä himoa ja halua, hikeä, voihkimista, ja kaikkea muutakin entisen minäni mielestä "tunteetonta seksiä". Ja monesti tälläisestä euforiasta tulee kuitenkin se isoin orgasmi...
Luulen, että itken seuraavan kerran, kun meillä on oikein kiimainen hetki.
Mikään ei varmasti paljoa minussa muuttunut, enkä oikeastaan haluakaan. Olen vaan iloinen ja tyytyväinen tähän itseni ymmärtämiseen. Olen eheämpi. Pystyn rakastamaan Nereidiä aidommin, ja saan itsekin rakkautta, kun nyt pystyn olemaan rakkaudelle ja seksuaalisuudelle avoimempi, enkä sulje pois asioita.
Sitäpaitsi yksi tuttu sanoi joskus: Pitää olla itselleen suopea. Niinpä.
Toivottavasti tästä saa joku muukin selvää, kuin minä ja Nereidi. :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste miehen estot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste miehen estot. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
tiistai 6. tammikuuta 2015
Mies haluaa vain panna ?
Olen luullut, että olen sinut seksuaalisuuteni kanssa. Olen luullut, että olen vapaa kulttuurimme ja uskontomme tuomista estoista. Mutta en taidakaan olla.
Nereidin kanssa on ollut erikoinen ajanjakso, ja seksuaalisuutemme on ollut ehkä hieman hukassa, tai ainakin hieman sivussa. Kuukausi sitten käsiimme valahtanut avoimuus fantasioistamme aloitti jonkin suuremman prosesin ja itsetutkiskelun seksuaalisuuteemme kummallakin meistä.
Kirjoitan nyt omasta puolestani.
Olen varmaankin jonkinlaisessa tyhjiössä. Olen varmaankin menettänyt sen että minulla on ihan oma pikku salaisuus, oma salainen seksuaalisuus, joka ei ole ollut hyväksyttyä muiden ihmisten silmissä. Tällä tarkoitan osin kiihottumista ryhmäseksistä, ja osin myös brutaalimpaa ja suorempaa halun ilmaisua.
Nyt kun kerrankin minulla on maailman paras parisuhde, jossa voi olla avoin, ja jossa voi luottaa. Ja olen sitä koittanut itsekin ollakin. Niin minulla ei ole enää mitään omaa, johon olen tottunut virheellisesti. Ehkä näin. Muutos on jotenkin perinpohjainen. Tuttu totuttu toimintatapa ei olekaan enää olemassa. Esim se, että en koskaa aikaisemmin ole sanonut kenellekään: "tahdon panna sua". Asia on pitänyt ilmaista "mä haluisin mennä sun kanssa tonne peiton alle tekemään taikoja, tjs." Tuo Paneminen kun on kuulunut sanavarastossani tunteettomaan seksiin, ei rakasteluun. Mutta harjoitanko kuitenkin tunteetonta seksiä, panemista, jota en itselleni ole sallinut??
Saattaa olla myös niin, että olen tuntenut kelpaamattomuutta, normeihin sopeutumattomuutta, koska olen kiihottunut myös kimppa-ajatuksesta, ja sen aikainen kumppanini ei sitä ole hyväksynyt. En tiedä. Kunhan heittelen tähän näitä ajatuksia.
Kun rakastelen tai panen Nereidin kanssa, niin ei siihen hetkeen tule mitään kolmansia osapuolia mielikuvissani. Olen läsnä ja nautin jokaisella solullani. En koskaan ole oikein osannut olla olematta läsnä seksissä. Joskus olen kokeillut ajatella jotain fantasiaa rakastelun aikana, mutta ei se vaan tuo mitään lisää. Mieluummin hetkessä kiinni. Ja jotenkin tuntuu naivilta alkaa kesken kiihkeyden puhumaan jotain kummallista: "kuvittele kuinka tuo vieras mies tulee kohta ja panee sua, kun minä väistyn tästä" jne. Vaikka ajatus tässä onkin kiihottava.
Mutta asiaan.
Minun seksuaalisuus. Koen kaiketi niin, että seksuaalisuuteni on kahtiajakoista. On olemassa ne hetket, jolloin rakastelen Nereidiä. Katson silmiin, suutelen, kuiskin korvaan rakastavani. Sellaista hidastakin, tunteelista seksuaalisuutta. Läheisyyden tunne on hyvin voimakas. Haluan tuotaa toiselle mielihyvää kaikilla osa-alueilla, haluan tuntea itseni rakastetuksi. Haluan kosketella, haluan leikkiä, nauraa, hymyillä, suudella.. Haluan että minua rakastetaan.
Sitte se toinen puoli. Silloin pannaan, nussitaan naidaan. Otteet on kovempia. "haluan panna sua takaapäin. Ime mun kyrpää, voi kuinka sun pillu on liukas ja märkä, tahdon naida sitä". Se on sellaista itsekkäämpää kiihkoa, halua panna rajusti. Ei siihen liiity mikään kipu, alistaminen, tms. Se vaan on niin testosteronin kyllästämä silmitöntä himoa ja halua. Ja on aivan helvetin ihanaa, että Nereidin kanssa on tätä kumpaakin. Itseasiassa ensimmäistä kertaa elämässäni löydän itsestäni miehisen, testosteronia täynnä olevan puolen reilummin. Tai on se ollut, mutta ensimmäistä kertaa se voi olla vapaa, ja sitä rakastetaan.
Tämä pelottaa minua, koska elämäni aikana tämä brutaalimpi miehisyys on ollut halveksittavaa, eniten omasta mielestäni. Kunnollinen mies ei pane, se rakastelee. ?? Ja olenkin pitänyt naisia, jottka panee, nussii, jne, pintapuolisena ja sivistymättömättöminä. Sairasta ehkä.
Mistä sitten olen tälläisen ominaisuuden itseeni onkinut? Miehenmalli, jossa en saa olla ehkä mies? No isältäni varmaan, ja sen ajan (80-luku) ilmapiiristä, jolloin tavoiteltiin ylitasa-arvoa, uranaiseksi pyrkivät kovat naiset haukkui miehet kelpaamattomiksi vätyksiksi, jotka haluaa vaan nussia. Kovin ristiriitaista. Itseasiassa -80 -90 lukujen musiikkikin oli aika estotonta, Samantha Fox, Sabrina, jne... heh.
Isäni oli hyvin tasainen ja järkevä, älykäs ja sensitiivinen. Äitini taas sekoili toisinaan, oli väkivaltainen joskus isääni kohtaan kännissä, jne. Asia jota silloin ei ollut olemassa: Naisten väkivaltaisuus. Ei kylläkään koskaan minua lyönyt.
Miehen tulee olla perheessä tasapainottava, ja mies siirtää omat tarpeensa sivuun perheen edessä. Ja miehen pinnan pitää kestää, vaikka vaimo olisi tasapainoton. Mies pyytää vaimoltaan vaimon kuvittelemia tai päättelemiä asioita jopa anteeksi, joita ei ole tehnyt, jotta perheessä säilyisi lapsille hyvä ilmapiiri. Että tälläinen malli minulla.
Oma miehisyyteni on perustunut paljon hellyyteen ja tunteellisuuteen. Se ei ole mies, joka ei itke. Näin olen opettanut lapsellenikin välttääkseni sen virheen: "Ole iso poika, eläkä itke" sanonnan, koska se tekee vain koko elämän kestäviä tunnelukkoja. Pahimmillaan mies tulee väkivaltaiseksi, koska ei ole sallittua ilmaista tunteitaan.
Ja nyt sitten minun halutaan panevan, eikä rakastelevan. Ja minä haluan panna, olen salaa ihaillut ihmisiä, jotka panee. Itse olen sulkenut sen näköjään pois minusta. Olen "itseltäni salaa" lukenut netistä, kuinka ihmiset harrastavat villiä seksiä tuntemattomien kumppanien kanssa, kuinka miehet panevat vaimojaan, ja vaimot haluavat puolison kyrpää, jne.. Itse olen vain rakastellut, ennen Nereidiä.
Ja totta, parisuhdeseksi on maailman parasta. Hieman tuntemattoman ihmisen kanssa voi panna. Se voi olla vapautunutta, koska pelissä ei ole paljoakaan, esimerkiksi parisuhdetta ja rakkautta. Voi olla näennäisesti avautunut ja vapaa, koska ei tarvitse pelätä, koska on helppo vetäytyä läheltä pois. Rakkaan ja luotettavan parisuhdekumppanin kanssa rakastellaan, se on hyvin tunteisiin menevää. Aivan taivaallista.
Mutta ihan parasta ja minulle uutta on se, että maailman ihanimman ihmisen kanssa voi myös panna. Ja se paneminen on vaan niin paljon hienompaa, kun on syvin mahdollinen luottamus. Tunnen itseni niin mieheksi, kun Nereidi kiihottuu minun fyysisestä olemuksestani, saa orgasmeja, jne.. Se tunne, kun voi vaan antaa mennä ilman että tarvitsee huolehtia tai olla tunteellinen mies...
Tämä liittyy myös siihen, että seksuaalinen itsetuntoni on heikko toisinaan. Kyselen Nereidiltä, että olenko oikeasti hänen paras seksikumppani. Sen tiedän, että rakkauteni riittää loistavasti , ja osaan rakastaa ja huolehtia. Olen varmasti poikkeuksellisen hyvä mies kumppanilleni, ja poikkeuksellisen hyvä isä lapsille. Mutta seksi. Olen ollut kateellinen niille miehille, jotka saavat naisiltaan huomiota suorempaan, tekemättä mitään, olemalla vaan mies. Riitänkö, panenko tarpeeksi, olenko tarpeeksi "äijä", koska en koskaa ole saanut olla "äijä". Vaikka suurin osa entisistä kumppaneista onkin sanonut, että seksi kanssani on ollut hyvää, silti en usko sitä. Koska olen jotenkin alitajuisesti huomannut, että se "äijämäisyys" on puuttunut. Kunhan sanovat, kun eivät halua loukata, tjs. Tätä kyllä olen itsekin tehnyt jossain suhteessani.
Vittu, kaikenlaista sitä löytää itsestään. Nyt täytyy ottaa uusi sivu elämässä, alkaa työstämään tätä, vapautua noista turhista ajatuksista, antaa mennä vaan halujen mukaan avoimesti.
Ja yksi lempisanonnoistani on se, että "ihminen itse itsensä rajoittaa, ei muut" ja näinhän se on kohdallanikin.
Ja heitän pallon myös naisille, jotka sanoo miehilleen: "Sä haluut vaan panna mua" Vtf ?? Totta helvetissä haluan panna, sillä olen mies, ja osoitan mielenkiintoa myös seksuaalisesti. Eikä se tarkoita TODELLAKAAN sitä, että mies on jokin kone, joka panee kaikkia koloja mekaanisesti ja itsekeskeisesti. Ja mies kyllä valitsee tarkoin, ketä haluaa panna, ja kelle sen sanoo. Nainen vois ilmaista hellyydenhaluaan muutoin, kuin syyllistämällä miestä. "haluun sun kainaloon, kun siinä on niin turvallista, mut en halua panna nyt" - Vaikka noinkin. Kaikki seksuaalisuuteen liittyvä negatiivinen palaute vain pahentaa tilannetta. Vittu mitä idiootteja minulla kumppanina aikoinaan onkaan ollut. (Sori, heh)
Toinen pallo naisille: Oletteko sinut oman seksuaalisen halunne kanssa? Jos ette salli itsellenne halua sextailla, panna, nusasta, niin ette varmaan salli sitä miehellennekään. Provosoivasti sanon, että turha tulla valittamaan, jos ei kestä kommenttia: Oletpa seksikäs nainen. Se on huomionosoitus mieheltä, ja pitää sisällän paljon muutakin. Nauttikaa huomiostanne. :) Niin, naisten fantasiatilastoissa killuu hyvillä sijoilla "pano porttikongissa tuntemattoman kanssa" ..
Sitten vielä sellainen kommentti, että yhtälailla seksuaalisuus on läheisyyttä miehellekin. On vain niin, että moni mies ei vaan osaa esittää asiaa kovinkaan kauniisti. Tunteista puhuminen kun on tabu vieläkin joillekin miehille. Ja jos naisen suhtautuminen miehen tunteellisuuteen on negatiivinen, niin tilanne ei muutu miksikään. Käsi sydämmelle, naislukijat: Kuinka monta kertaa mies on itkenyt huoliaan teille, vai oletatteko perusajatuksena jopa, että mies on vahva ja kova kuin muuri ??
Ja jotkut iltasanomien "haluaako mies vain seksiä" - jutut on omiaan lisäämään epävarmuutta ja sekopäisyyttä.
Elikkäs.. jonkinaista huora-madonnaa minussa kuitenkin on. Josta vapautuminen on juurikin meneillään. Kiitos siitä tämän parisuhteen. :)
Ja sit kuva keventämään tekstiä, ja terapiaksi itselle: Nereidin jalat, jotka haluan levittää, suudella hänen ihanaa pilluaan, ja panna niin maan perkeleesti, että taju lähtee. En muiden, vaan juuri Nereidin, joka saa kaiken seksuaalisen haluni ja himoni yhä estottomammin tästäkin eteenpäin.
Nereidi kirjoitti oman juttunsa tästä, toi uudempi julkaisu.
Edit: Piti korjata, kun tää läppäri heittää toisinaan rivejä sekaisin. Eli jos oli jotenkin kummallista tekstiö, niin ihan olin selvin päin... :)
Nereidin kanssa on ollut erikoinen ajanjakso, ja seksuaalisuutemme on ollut ehkä hieman hukassa, tai ainakin hieman sivussa. Kuukausi sitten käsiimme valahtanut avoimuus fantasioistamme aloitti jonkin suuremman prosesin ja itsetutkiskelun seksuaalisuuteemme kummallakin meistä.
Kirjoitan nyt omasta puolestani.
Olen varmaankin jonkinlaisessa tyhjiössä. Olen varmaankin menettänyt sen että minulla on ihan oma pikku salaisuus, oma salainen seksuaalisuus, joka ei ole ollut hyväksyttyä muiden ihmisten silmissä. Tällä tarkoitan osin kiihottumista ryhmäseksistä, ja osin myös brutaalimpaa ja suorempaa halun ilmaisua.
Nyt kun kerrankin minulla on maailman paras parisuhde, jossa voi olla avoin, ja jossa voi luottaa. Ja olen sitä koittanut itsekin ollakin. Niin minulla ei ole enää mitään omaa, johon olen tottunut virheellisesti. Ehkä näin. Muutos on jotenkin perinpohjainen. Tuttu totuttu toimintatapa ei olekaan enää olemassa. Esim se, että en koskaa aikaisemmin ole sanonut kenellekään: "tahdon panna sua". Asia on pitänyt ilmaista "mä haluisin mennä sun kanssa tonne peiton alle tekemään taikoja, tjs." Tuo Paneminen kun on kuulunut sanavarastossani tunteettomaan seksiin, ei rakasteluun. Mutta harjoitanko kuitenkin tunteetonta seksiä, panemista, jota en itselleni ole sallinut??
Saattaa olla myös niin, että olen tuntenut kelpaamattomuutta, normeihin sopeutumattomuutta, koska olen kiihottunut myös kimppa-ajatuksesta, ja sen aikainen kumppanini ei sitä ole hyväksynyt. En tiedä. Kunhan heittelen tähän näitä ajatuksia.
Kun rakastelen tai panen Nereidin kanssa, niin ei siihen hetkeen tule mitään kolmansia osapuolia mielikuvissani. Olen läsnä ja nautin jokaisella solullani. En koskaan ole oikein osannut olla olematta läsnä seksissä. Joskus olen kokeillut ajatella jotain fantasiaa rakastelun aikana, mutta ei se vaan tuo mitään lisää. Mieluummin hetkessä kiinni. Ja jotenkin tuntuu naivilta alkaa kesken kiihkeyden puhumaan jotain kummallista: "kuvittele kuinka tuo vieras mies tulee kohta ja panee sua, kun minä väistyn tästä" jne. Vaikka ajatus tässä onkin kiihottava.
Mutta asiaan.
Minun seksuaalisuus. Koen kaiketi niin, että seksuaalisuuteni on kahtiajakoista. On olemassa ne hetket, jolloin rakastelen Nereidiä. Katson silmiin, suutelen, kuiskin korvaan rakastavani. Sellaista hidastakin, tunteelista seksuaalisuutta. Läheisyyden tunne on hyvin voimakas. Haluan tuotaa toiselle mielihyvää kaikilla osa-alueilla, haluan tuntea itseni rakastetuksi. Haluan kosketella, haluan leikkiä, nauraa, hymyillä, suudella.. Haluan että minua rakastetaan.
Sitte se toinen puoli. Silloin pannaan, nussitaan naidaan. Otteet on kovempia. "haluan panna sua takaapäin. Ime mun kyrpää, voi kuinka sun pillu on liukas ja märkä, tahdon naida sitä". Se on sellaista itsekkäämpää kiihkoa, halua panna rajusti. Ei siihen liiity mikään kipu, alistaminen, tms. Se vaan on niin testosteronin kyllästämä silmitöntä himoa ja halua. Ja on aivan helvetin ihanaa, että Nereidin kanssa on tätä kumpaakin. Itseasiassa ensimmäistä kertaa elämässäni löydän itsestäni miehisen, testosteronia täynnä olevan puolen reilummin. Tai on se ollut, mutta ensimmäistä kertaa se voi olla vapaa, ja sitä rakastetaan.
Tämä pelottaa minua, koska elämäni aikana tämä brutaalimpi miehisyys on ollut halveksittavaa, eniten omasta mielestäni. Kunnollinen mies ei pane, se rakastelee. ?? Ja olenkin pitänyt naisia, jottka panee, nussii, jne, pintapuolisena ja sivistymättömättöminä. Sairasta ehkä.
Mistä sitten olen tälläisen ominaisuuden itseeni onkinut? Miehenmalli, jossa en saa olla ehkä mies? No isältäni varmaan, ja sen ajan (80-luku) ilmapiiristä, jolloin tavoiteltiin ylitasa-arvoa, uranaiseksi pyrkivät kovat naiset haukkui miehet kelpaamattomiksi vätyksiksi, jotka haluaa vaan nussia. Kovin ristiriitaista. Itseasiassa -80 -90 lukujen musiikkikin oli aika estotonta, Samantha Fox, Sabrina, jne... heh.
Isäni oli hyvin tasainen ja järkevä, älykäs ja sensitiivinen. Äitini taas sekoili toisinaan, oli väkivaltainen joskus isääni kohtaan kännissä, jne. Asia jota silloin ei ollut olemassa: Naisten väkivaltaisuus. Ei kylläkään koskaan minua lyönyt.
Miehen tulee olla perheessä tasapainottava, ja mies siirtää omat tarpeensa sivuun perheen edessä. Ja miehen pinnan pitää kestää, vaikka vaimo olisi tasapainoton. Mies pyytää vaimoltaan vaimon kuvittelemia tai päättelemiä asioita jopa anteeksi, joita ei ole tehnyt, jotta perheessä säilyisi lapsille hyvä ilmapiiri. Että tälläinen malli minulla.
Oma miehisyyteni on perustunut paljon hellyyteen ja tunteellisuuteen. Se ei ole mies, joka ei itke. Näin olen opettanut lapsellenikin välttääkseni sen virheen: "Ole iso poika, eläkä itke" sanonnan, koska se tekee vain koko elämän kestäviä tunnelukkoja. Pahimmillaan mies tulee väkivaltaiseksi, koska ei ole sallittua ilmaista tunteitaan.
Ja nyt sitten minun halutaan panevan, eikä rakastelevan. Ja minä haluan panna, olen salaa ihaillut ihmisiä, jotka panee. Itse olen sulkenut sen näköjään pois minusta. Olen "itseltäni salaa" lukenut netistä, kuinka ihmiset harrastavat villiä seksiä tuntemattomien kumppanien kanssa, kuinka miehet panevat vaimojaan, ja vaimot haluavat puolison kyrpää, jne.. Itse olen vain rakastellut, ennen Nereidiä.
Ja totta, parisuhdeseksi on maailman parasta. Hieman tuntemattoman ihmisen kanssa voi panna. Se voi olla vapautunutta, koska pelissä ei ole paljoakaan, esimerkiksi parisuhdetta ja rakkautta. Voi olla näennäisesti avautunut ja vapaa, koska ei tarvitse pelätä, koska on helppo vetäytyä läheltä pois. Rakkaan ja luotettavan parisuhdekumppanin kanssa rakastellaan, se on hyvin tunteisiin menevää. Aivan taivaallista.
Mutta ihan parasta ja minulle uutta on se, että maailman ihanimman ihmisen kanssa voi myös panna. Ja se paneminen on vaan niin paljon hienompaa, kun on syvin mahdollinen luottamus. Tunnen itseni niin mieheksi, kun Nereidi kiihottuu minun fyysisestä olemuksestani, saa orgasmeja, jne.. Se tunne, kun voi vaan antaa mennä ilman että tarvitsee huolehtia tai olla tunteellinen mies...
Tämä liittyy myös siihen, että seksuaalinen itsetuntoni on heikko toisinaan. Kyselen Nereidiltä, että olenko oikeasti hänen paras seksikumppani. Sen tiedän, että rakkauteni riittää loistavasti , ja osaan rakastaa ja huolehtia. Olen varmasti poikkeuksellisen hyvä mies kumppanilleni, ja poikkeuksellisen hyvä isä lapsille. Mutta seksi. Olen ollut kateellinen niille miehille, jotka saavat naisiltaan huomiota suorempaan, tekemättä mitään, olemalla vaan mies. Riitänkö, panenko tarpeeksi, olenko tarpeeksi "äijä", koska en koskaa ole saanut olla "äijä". Vaikka suurin osa entisistä kumppaneista onkin sanonut, että seksi kanssani on ollut hyvää, silti en usko sitä. Koska olen jotenkin alitajuisesti huomannut, että se "äijämäisyys" on puuttunut. Kunhan sanovat, kun eivät halua loukata, tjs. Tätä kyllä olen itsekin tehnyt jossain suhteessani.
Vittu, kaikenlaista sitä löytää itsestään. Nyt täytyy ottaa uusi sivu elämässä, alkaa työstämään tätä, vapautua noista turhista ajatuksista, antaa mennä vaan halujen mukaan avoimesti.
Ja yksi lempisanonnoistani on se, että "ihminen itse itsensä rajoittaa, ei muut" ja näinhän se on kohdallanikin.
Ja heitän pallon myös naisille, jotka sanoo miehilleen: "Sä haluut vaan panna mua" Vtf ?? Totta helvetissä haluan panna, sillä olen mies, ja osoitan mielenkiintoa myös seksuaalisesti. Eikä se tarkoita TODELLAKAAN sitä, että mies on jokin kone, joka panee kaikkia koloja mekaanisesti ja itsekeskeisesti. Ja mies kyllä valitsee tarkoin, ketä haluaa panna, ja kelle sen sanoo. Nainen vois ilmaista hellyydenhaluaan muutoin, kuin syyllistämällä miestä. "haluun sun kainaloon, kun siinä on niin turvallista, mut en halua panna nyt" - Vaikka noinkin. Kaikki seksuaalisuuteen liittyvä negatiivinen palaute vain pahentaa tilannetta. Vittu mitä idiootteja minulla kumppanina aikoinaan onkaan ollut. (Sori, heh)
Toinen pallo naisille: Oletteko sinut oman seksuaalisen halunne kanssa? Jos ette salli itsellenne halua sextailla, panna, nusasta, niin ette varmaan salli sitä miehellennekään. Provosoivasti sanon, että turha tulla valittamaan, jos ei kestä kommenttia: Oletpa seksikäs nainen. Se on huomionosoitus mieheltä, ja pitää sisällän paljon muutakin. Nauttikaa huomiostanne. :) Niin, naisten fantasiatilastoissa killuu hyvillä sijoilla "pano porttikongissa tuntemattoman kanssa" ..
Sitten vielä sellainen kommentti, että yhtälailla seksuaalisuus on läheisyyttä miehellekin. On vain niin, että moni mies ei vaan osaa esittää asiaa kovinkaan kauniisti. Tunteista puhuminen kun on tabu vieläkin joillekin miehille. Ja jos naisen suhtautuminen miehen tunteellisuuteen on negatiivinen, niin tilanne ei muutu miksikään. Käsi sydämmelle, naislukijat: Kuinka monta kertaa mies on itkenyt huoliaan teille, vai oletatteko perusajatuksena jopa, että mies on vahva ja kova kuin muuri ??
Ja jotkut iltasanomien "haluaako mies vain seksiä" - jutut on omiaan lisäämään epävarmuutta ja sekopäisyyttä.
Elikkäs.. jonkinaista huora-madonnaa minussa kuitenkin on. Josta vapautuminen on juurikin meneillään. Kiitos siitä tämän parisuhteen. :)
Ja sit kuva keventämään tekstiä, ja terapiaksi itselle: Nereidin jalat, jotka haluan levittää, suudella hänen ihanaa pilluaan, ja panna niin maan perkeleesti, että taju lähtee. En muiden, vaan juuri Nereidin, joka saa kaiken seksuaalisen haluni ja himoni yhä estottomammin tästäkin eteenpäin.
Nereidi kirjoitti oman juttunsa tästä, toi uudempi julkaisu.
Edit: Piti korjata, kun tää läppäri heittää toisinaan rivejä sekaisin. Eli jos oli jotenkin kummallista tekstiö, niin ihan olin selvin päin... :)
maanantai 3. marraskuuta 2014
Miehen logiikka ja estyneisyys, kulttuurimme tuomaa ikävyyttä.
Romahdin.
Luulin, että kumppanini ei rakasta minua. Kumpikin meistä haluaa syvän parisuhteen, ja sen edestä kumpikin koittaa raivata omat estonsa pois.
Estoja syvemmälle läheisyydelle aiheuttaa tietenkin pelot ja traumat. Uskallanko avata sieluni joka sopukan toiselle? Mitä jos hän käyttääkin niitä minua vastaan, särkee minun sydämeni niin, että en enää elämässäni voi rakastaa edes itseäni?
Luulen, että suurin osa suhteista on sellaisia, jossa ei pystytyä perinpohjaiseen tunteelliseen avoimuuteen johtuen ihmisten lapsuudestakin tulevista traumoista. Ole nyt iso poika, eläkä itke. Tämän on saattanut moni kuulla poikasena. Ja siitähän se mies sitten kovenee. Itkun tullessa juoksee piiloon tai lyö. Yksinään.
Ihmisen seksuaalisuudessa näkyy suoraan tunnepuolen estoisuudet mielestäni. Jos ei pysty läheisyyteen, niin seksuaalisuuskin on hyvin pinnallista. Panemista, ei rakastelua.
Miksi minulle on opetettu, että ei saa sanoa haluavansa panna? Miksi panemisesta tulee mieleen tunteeton seksi?
Miksi kulttuurimme on tehnyt seksistä niin hiton estoista? Uskonnollamme on varmaan oma syynsä, jopa eturauhassyöpätilastoihin. Tilastollisesti papit ja lääkärit saavat eniten eturauhassyöpiä.
Miksi miehenä olen huomannut, että naiset ei osaa tai voi sanoa haluavansa seksiä, vaan sitä pitää kiertää ja hymyillä kainosti? Sitten kun joku nainen sanoo haluavansa panna, niin se on yleensä kylmää ja tunteetonta, ilman sen kummempaa tunnesidettä. Eikä se ole silloin hyvää, pelkkää suorittamista.
Mutta jos sen sanoo ihminen, joka rakastaa, ja johon voi luottaa ja joka on se elämänkumppani, jonka kainaloon voi käpertyä? Se, joka silittää ja kuuntelee hellästi, kun vaikka duunissa mättää, se joka istuu kanssani kynttilänvalossa syöden jäätelöä tai kuutamouinnilla suutelee pehmeästi. Se, joka itkee surujaan kainalossani, se joka huolehtii lapsista ja perheestä hyvin äitimäisin ja vahvoin ottein?
Mutta-mutta..
Mikä onkaan parempaa, kuin olla avoimena haluineen ja himoineen luottettavan kumppanin edessä, haluta oikein kunnolla, joka solullaan? Ilman pelkoa, täysillä kaikkineen tunteineen. Heittäytyä himojen valtaan, panna, naida, rakastella, miten vaan, ilman kontrollia tai pakkopullaa.
Heitän tästä esimerkin, jonka koin tänään. Tulin surumielin Nereidin luo, olimme riidelleet. Olin peloissani aamupäivällä mukamas suuressa rakkaudenpulassa ollut kiukkuinen. Ilmaisin epävarmuuttani ja pelkoani olemalla ärtyisä.
Kaikki olisi mennyt hyvemmin, jos vaan olisisn osannut alunperin sanoa: Kuule rakas, rakastatko minua oikeasti, voinko luottaa sinuun.
No, anyway, lopputulemana annoimme anteeksi keskustelujen jälkeen toisillemme. Ja sillä hetkellä, kun katsoin Nereidiä silmiin, ja näin hänen rakkautensa minua kohtaan, ja minä rakastin ja arvostin häntä yli kaiken. Sillä hetkellä tuli valtava halu rakastella, kuumenin kuin salamaniskusta.
Onko tämä sitten sitä sovintoseksiä, en tiedä. Hyvin syvää ja tunteellista kuitenkin, ja sillä ei ole mitään tekemistä suorittamisen ja pornon kanssa. Halusin siinä hetkessä repiä vaatteet Nereidin päältä, rakastella rajusti. Ota minut, olen sinun. Ja otan sinut, koska olen sinun. Aargh..
Tilanne oli kuuma, mut lapset rajoitti toiminnan...
Pienenä yhteenvetona, olen aina ollut mielestäni avoin seksin saralla. Kaikki muu menee, paitsi anaaliseksi. (Trauma tämäkin, sillä joku vit** idiootti lääkäri tunki ihan tosi yllättäen sormensa mun anaaliin, kun olin 6 vuotias, sellaisen kumihanskan ja ällöttävän liukkarin kera. Ja mulla oli vaan virtsatietulehdus. Helevatun pervo. :(
Suuseksistäkin nautin, puolin ja toisin. Nyt sitten taistelen kuitenkin omien, ja tähän kulttuuriin liittyvien rajoittuneisuuksieni kanssa. Koska olen saanut Nereidin kanssa maistaa palan taivasta, sellaista tunteiden, rakkauden, intohimoisen seksin, panemisen, rakastelemisen ja läheisyyden sekoitusta, johon sulaa koko mieli ja keho.
Piru perikööt kaikenlaiset estojen aiheuttajat. Prkl.
T: Meripeikko
Luulin, että kumppanini ei rakasta minua. Kumpikin meistä haluaa syvän parisuhteen, ja sen edestä kumpikin koittaa raivata omat estonsa pois.
Estoja syvemmälle läheisyydelle aiheuttaa tietenkin pelot ja traumat. Uskallanko avata sieluni joka sopukan toiselle? Mitä jos hän käyttääkin niitä minua vastaan, särkee minun sydämeni niin, että en enää elämässäni voi rakastaa edes itseäni?
Luulen, että suurin osa suhteista on sellaisia, jossa ei pystytyä perinpohjaiseen tunteelliseen avoimuuteen johtuen ihmisten lapsuudestakin tulevista traumoista. Ole nyt iso poika, eläkä itke. Tämän on saattanut moni kuulla poikasena. Ja siitähän se mies sitten kovenee. Itkun tullessa juoksee piiloon tai lyö. Yksinään.
Ihmisen seksuaalisuudessa näkyy suoraan tunnepuolen estoisuudet mielestäni. Jos ei pysty läheisyyteen, niin seksuaalisuuskin on hyvin pinnallista. Panemista, ei rakastelua.
Miksi kulttuurimme on tehnyt seksistä niin hiton estoista? Uskonnollamme on varmaan oma syynsä, jopa eturauhassyöpätilastoihin. Tilastollisesti papit ja lääkärit saavat eniten eturauhassyöpiä.
Miksi miehenä olen huomannut, että naiset ei osaa tai voi sanoa haluavansa seksiä, vaan sitä pitää kiertää ja hymyillä kainosti? Sitten kun joku nainen sanoo haluavansa panna, niin se on yleensä kylmää ja tunteetonta, ilman sen kummempaa tunnesidettä. Eikä se ole silloin hyvää, pelkkää suorittamista.
Mutta jos sen sanoo ihminen, joka rakastaa, ja johon voi luottaa ja joka on se elämänkumppani, jonka kainaloon voi käpertyä? Se, joka silittää ja kuuntelee hellästi, kun vaikka duunissa mättää, se joka istuu kanssani kynttilänvalossa syöden jäätelöä tai kuutamouinnilla suutelee pehmeästi. Se, joka itkee surujaan kainalossani, se joka huolehtii lapsista ja perheestä hyvin äitimäisin ja vahvoin ottein?
Mutta-mutta..
Mikä onkaan parempaa, kuin olla avoimena haluineen ja himoineen luottettavan kumppanin edessä, haluta oikein kunnolla, joka solullaan? Ilman pelkoa, täysillä kaikkineen tunteineen. Heittäytyä himojen valtaan, panna, naida, rakastella, miten vaan, ilman kontrollia tai pakkopullaa.
Heitän tästä esimerkin, jonka koin tänään. Tulin surumielin Nereidin luo, olimme riidelleet. Olin peloissani aamupäivällä mukamas suuressa rakkaudenpulassa ollut kiukkuinen. Ilmaisin epävarmuuttani ja pelkoani olemalla ärtyisä.
Kaikki olisi mennyt hyvemmin, jos vaan olisisn osannut alunperin sanoa: Kuule rakas, rakastatko minua oikeasti, voinko luottaa sinuun.
No, anyway, lopputulemana annoimme anteeksi keskustelujen jälkeen toisillemme. Ja sillä hetkellä, kun katsoin Nereidiä silmiin, ja näin hänen rakkautensa minua kohtaan, ja minä rakastin ja arvostin häntä yli kaiken. Sillä hetkellä tuli valtava halu rakastella, kuumenin kuin salamaniskusta.
Onko tämä sitten sitä sovintoseksiä, en tiedä. Hyvin syvää ja tunteellista kuitenkin, ja sillä ei ole mitään tekemistä suorittamisen ja pornon kanssa. Halusin siinä hetkessä repiä vaatteet Nereidin päältä, rakastella rajusti. Ota minut, olen sinun. Ja otan sinut, koska olen sinun. Aargh..
Tilanne oli kuuma, mut lapset rajoitti toiminnan...
Pienenä yhteenvetona, olen aina ollut mielestäni avoin seksin saralla. Kaikki muu menee, paitsi anaaliseksi. (Trauma tämäkin, sillä joku vit** idiootti lääkäri tunki ihan tosi yllättäen sormensa mun anaaliin, kun olin 6 vuotias, sellaisen kumihanskan ja ällöttävän liukkarin kera. Ja mulla oli vaan virtsatietulehdus. Helevatun pervo. :(
Suuseksistäkin nautin, puolin ja toisin. Nyt sitten taistelen kuitenkin omien, ja tähän kulttuuriin liittyvien rajoittuneisuuksieni kanssa. Koska olen saanut Nereidin kanssa maistaa palan taivasta, sellaista tunteiden, rakkauden, intohimoisen seksin, panemisen, rakastelemisen ja läheisyyden sekoitusta, johon sulaa koko mieli ja keho.
Piru perikööt kaikenlaiset estojen aiheuttajat. Prkl.
T: Meripeikko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)