50 Shades of Grey ja parisuhteen valtapeli

Fifty Shades of Grey

Neljän vuoden ajan on tuosta kirjasta mekkaloitu. Kirja, josta kaikki puhuvat. Fifty Shades on ilmiö.

"Aivan omaa luokkaansa oleva, kuuma kirja-alan ilmiö sekoittaa toisiinsa Twilightin ja naisille suunnattun erotiikan. Jestas! Kirjan lukija saattaa hyvinkin ajaa bussipysäkkinsä ohi."
- Entertainment Weekly

Tykkään lukemisesta. Olen kahlannut läpi klassikot, haastanut aivosoluni dekkareita lukiessa, innostunut uusista teoksista eikä Aku Ankkakaan ole minulle vieras otus. Halusin olla ajan hermolla ja lukaisin kirjan parissa illassa. Heh - 585 sivua, eikä yksikään seksikohtaus edes saanut hengitystäni tihentymään.

Aku Ankkakin on parempi kuin Fifty Shades of Grey. Tuosta paskasta on tehty jopa elokuva.

Henkilöhahmot jätettiin puolitiehen, dialogi täysin töksähtelevää ja koko dramaturginen rakenne juosten kustu. Sorry kielenäyttö, mutta vituttaa koska odotin enemmän.

Sidontakurssit täyttyvät

Muttamutta. Ehkä kirjan (ja leffan) ansiosta sadomasokismi ei olekaan enää tabu. Se ei ole mielisairaiden ja kieroutuneiden tapa purkaa ja toteuttaa seksuaalisuuttaan. Minusta se ei sitä ole koskaan ollutkaan, mutta valtaosan mielestä se sitä varmaan on. Tässä on tietysti erilaisia asteita, sadismilla ja kiduttamisella on ero. Jospa tämä vapauttaisi ihmisiä muutenkin tutustumaan omaan seksuaalisuuteensa, ja kenties vaikka tekemään ihmisestä kokonaisempaa ja sitä myöten onnellisemmaksi?
Kuulemma joitain sidontakursseja järjestetään, ja ne täyttyvät tuota pikaa. Hienoa. Kokeilkaa ihmiset, kokeilkaa. Tulkaa kokonaisiksi, löytäkää oma itsenne.

Minä tykkään toisinaan sitoa, ja tykkään kun minut toisinaan sidotaan. Juteltiin Meripeikon kanssa tästä eilisiltana. Meillä kummallakaan ei ole takana alistamista, tai halua tulla alistetuksi. Minä tykkään sitoa, koska nautin saadessani tuottaa toiselle nautintoa. Niin että mies on puhtaasti vastaanottajana, ilman "vastapalvelusta". Ja tykkään vietellä, kiusoitella ;)
Kun taas itse olen sidottuna, koen olevani himoittu ja haluttu. Voin antautua nautinnolle, ja vain ottaa kaiken vastaan.

Kivusta en niinkään välitä. Mutta voin kyllä tavallaan ymmärtää kivun ja nautinnon sekoittautumisen. Iso kalu tekee välillä kipeää. Kun Meripeikko nai minua takaapäin, se välillä sekä sattuu että tuntuu taivaalliselta. Yhtäaikaa.

Salaisuuden kertominen

Fantasian jakaminen oman kumppaninsa kanssa nostaa suhteen uusiin sfääreihin. Luottamus ja rakkaus, tunne että on kokonaisuudessaan hyväksytty ja arvostettu - vie rakkautta uudelle tasolle. Se liikuttaa. Rakkaus ja himo sen kuin lisääntyvät, näin kävi ainakin minun tapauksessani. Kun uskalsin kertoa Meripeikolle omasta 2m1n fantasiastani, minun rakkauteni sen kuin lisääntyi, laajeni ja syveni.

Mitä jos kumppanin fantasia onkin kovin kaukana omista fantasioista? Jos kumppanilla on jopa fetissi? Kuinka paljon rakkaus antaa myöten? Voidaanko tavoittaa kompromissi?

Eräässä nettikeskustelussa vaimo kertoo miehensä fetissistä, vorarefiliasta. Juu, en minäkään tiennyt mistä on kysymys. Wikipedia kertoo että
Vorarefilia (usein lyhennetään vore) on seksuaalinen fetisismi ja parafilia jossa seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu toisen syömiseen, syödyksi tulemiseen, tai sen katseluun. 
Pariskunta on löytänyt yhteisen sävelen, ja noin pääpiirteittäin nainen tekeytyy ruuaksi (esim. selkä köyryssä pöydällä, suusta sisään tankoa ja pepusta ulos tankoa, jotta näyttäisi kuin olisi vartaassa. Ja sinappia selässä). Tämä nainen on oppinut nauttimaan tästä seksuaalisuuden muodosta. Ketään ei syödä ja kaikki ovat tyytyväisiä :D

Tapailin joskus aikoja sitten hetkisen aikaa miestä, jolla oli vaippafetissi. Tykkäsi myös pissaleikeistä, ja ulostekin oli jollain muotoa kiehtovaa. Minulla ei rakkaus riittänyt, sitä kun ei ollut. Pieni ihastuksen kipinäkin kaikkosi.
Eräällä kumppanikokelaalla oli pienimuotoinen varvasfetissi. Tykkäsi kuulemma pitää naisen varpaita kasvoillaan rakastellessa. Ei niin paha fetissi ollenkaan, mutta ei nyt vain muuten sytyttänyt koko mies eikä suhdevirittely.

Tuossa mainitsemassani kurakirjassa Anastasia Steele ei loppujen lopuksi voinut hyväksyä Christian Greyn tarvetta saada satuttaa.

Valta parisuhteessa

Anastasia on kirjallisuuden opiskelija, parikymppinen kokematon neitsyt. Grey on jumalaisen kaunis, jumalaisen rikas ja jumalaisen karismaattinen maailmanomistaja. Aluksi Greyllä on valta. Valta pyytaa kahville, illalliselle. Valta suudella, valta ostaa naiselle tietokone, kännykkä, Audi.. Asetelma kääntyy kun Anastasia rakastuu. Hänen rakkautensa ja vilpitön halunsa saada tutustua Christianiin asettaa Anastasian valta-asemaan. Ja parin viimeisen sivun aikana paljastuu Anastasian lopullinen valta päättää suhde. (En minä mitään spoilaa).

Olen joskus joutunut vähän samankaltaiseen valtapeliin. Tästä kakkateoksesta löytyi jotain kiinnekohtaa ja pientä ymmärrystä omaa menneisyyttäni kohtaan. Tunnistin Greyn ylitsevuotavan charmin ja pikkupoikamaisen avuttomuuden. Tunnistin myös sen, miten valtaa voidaan ylläpitää jopa mielialan heilahteluilla. Jos koskaan ei tiedä mistä tuulee, on varpaillaan ja varuillaan koko ajan kuin pikkuvarpunen. Mustasukkaisuus se vasta onkin kova valtti valtapelissä. Kun ei mitenkään halua toisen hermostuvan, sitä jopa välttelee mainitsevansa miespuolisen ystävän nimeä.

Meillä on Meripeikon kanssa ihanan tasavertainen suhde. En minä mitään valtapeliä jaksaisikaan. Se aika on jo koettu, nähty ja jätetty. Meripeikolla on terve itsetunto, kokonaisuudessaan. Hän haluaa jakaa elämänsä minun kanssani, siis miettikää nyt oikeasti sanan - jakaa - merkitystä. Meripeikolla ei ole tarvetta korottaa omaa statustaan alentamalla muiden statusta. Tämä on yksi syy siihen että luotan Meripeikkoon sokeasti. Olen valinnut sen. Siis luottamisen. On ihanaa voida olla levollinen ja luottavainen.

/Nereidi

PS. Viimeisen sivun luettuani tokaisin Meripeikolle että jatko-osaa odotellessa. Googlailin, ja johan niitä jatko-osia on jo tehty. Jopa kaksi kappaletta. Never ending story... edestakaisin vatkaamista ja valtapeliä, kunnes joko Christianille tai Anastasialle iskee Alzheimer. Milloinkahan ilmestyy neljäs osa?